MikaLamminp

kirjallisuus

Manner, Nietzsche ja hevonen

Friedrich Nietzsche oli tuottelias ja omintakeinen filosofi, joka tuli lopulta hulluksi. Oireita mielen järkkymisestä alkoi näkyä hänen viimeisissä kirjeissään, joiden allekirjoituksena oli milloin Antikristus, milloin Dionysos tai Ristiinnaulittu. Kerran hän joutui todistamaan kauheaa näkyä: ajuri pieksi raa'asti hevostaan. Sääli valtasi  Nietzschen, ja hän kapsahti itkien hevosen kaulaan. Se oli viimeinen teko jonka hän järjissään olevana miehenä teki.

Hevonen Mannerin runoissa V

Palaan vielä Eeva-Liisa Mannerin (1921-1995) hevosrunoihin ja niiden filosofisiin ulottuvuuksiin. Ihmisellä on vuosituhansien ajan ollut monipuolinen kumppanuussuhde eläinten kanssa, mutta se kriisiytyi Descartesin aikaan 1600-luvulla, jolloin ihmiskäsitys muuttui dualistiseksi ja eläimet suljettiin inhimillisen cogiton ulkopuolelle, mekanistiseen aineen maailmaan.  Aineen ja hengen dualismi paikantuu uuden ajan rationaalisen filosofian ja tieteen kehityksen ratkaisevaan taitekohtaan.

Hevonen Mannerin runoissa IV

Palaan taas runon ja suven päivän kunniaksi Eeva-Liisa Mannerin hevosrunoihin. Manner jätti kokoelmasta Kirjoitettu kivi (1966) pois monta rakkausrunoa, jotka julkaistiin vasta postuumissa koottujen runojen laitoksessa Kirkas, hämärä, kirkas. Yhdessä näistä esiintyy hopeinen hevonen:

Hevonen Mannerin runoissa III

Eeva-Liisa Mannerin kokoelmassa Kirjoitettu kivi (1966) julkaistu runo ”El gran organillo del burro” on antologiassa Runoja 1956–1977 saanut suomenkielisen nimen ”Aasin suuri posetiivi”[1] . Tämän proosarunon ”hevonen” on hyvin konkreettinen ja esiintyy runon ensimmäisessä kappaleessa:

 

Pro Poesia

Tänään paljastettiin Eeva-Liisa Mannerin haudalle pystytettävä Pro Poesia -veistos Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella. Eeva-Liisa Manner -seuran varapuheenjohtaja Marja-Leena Tuurna kertoi seuran muistohankkeesta. Kirjailija Maire Martikainen piti juhlapuheen. Veistoksen suunnitellut ja lasiosan valanut arkkitehti Veijo Muroke kertoi veistoksesta. Näyttelijä Sanna Majanlahti lausui runon ”Kunnianosoitus Wilhelm Friedemann Bachille”:

 

Unohtuneita polkuja, jotka ovat kasvaneet umpeen,

Hevonen Mannerin runoissa II

Edellinen bloggaukseni Mannerin hevosrunoista oli sen verran tykätty, että päätin kirjoittaa samasta aiheesta vielä toisenkin. Tällä kertaa keskityn runoon "Näin sen vuoritiellä", joka on Mannerin runoista puhtaimmin eleginen. Runo ilmestyi kokoelmassa Jos suru savuaisi (1968). Kärsivän hevosen aihe on runon keskiössä, kuten usein vuoden 1968 kokoelmissa (Manner julkaisi vuonna 1968 myös kokoelman Fahrenheit 121):

Hevonen Mannerin runoissa

Pidin viime keskiviikkona luennon aiheesta "Vierushevoseni - Eeva-Liisa Mannerin hevoset".  Eeva-Liisa Manner (1921-1995) lienee useimmille lukijoille tuttu kirjailija. Hänen kokoelmansa Tämä matka (1956) merkitsi modernismin läpimurtoa suomalaisessa runoudessa. Luennon keskiössä olivat paitsi Mannerin runojen hevoskuvasto myös Mannerin ekologinen poetiikka ja etiikka. Ajattelin laittaa tännekin pienen pätkän pätkän luennostani.

Selviöitä, ilmiöitä ja aukkoja kirjojen Suomessa

Televisiosta ei ole aikoihin mitään kirjallisuusaiheista ohjelmaa tullut, joten Ylen Kirjojen Suomi -hanketta tervehtii ilolla. Yle Areenasta löytyvät jo ensimmäiset viisikymmentä kirjailijahaastattelua (tosin osassa on haasteteltu jotakuta asiantuntijaa, esimerkiksi edesmenneen Paavo Haavikon Kansakunnan linjasta keskustellaan Markku Jokisipilän kanssa). Kaikkiaan 101 kirjaa vuodesta 1917 vuoteen 2017 siis esitellään, joka vuodelta yksi kirja.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä