MikaLamminp

Selviöitä, ilmiöitä ja aukkoja kirjojen Suomessa

Televisiosta ei ole aikoihin mitään kirjallisuusaiheista ohjelmaa tullut, joten Ylen Kirjojen Suomi -hanketta tervehtii ilolla. Yle Areenasta löytyvät jo ensimmäiset viisikymmentä kirjailijahaastattelua (tosin osassa on haasteteltu jotakuta asiantuntijaa, esimerkiksi edesmenneen Paavo Haavikon Kansakunnan linjasta keskustellaan Markku Jokisipilän kanssa). Kaikkiaan 101 kirjaa vuodesta 1917 vuoteen 2017 siis esitellään, joka vuodelta yksi kirja.

Valituista kirjoista osa on itsestään selviä klassikoita kuten Waltarin Sinuhe, egyptiläinen, Kallaksen Sudenmorsian ja Linnan Tuntematon sotilas, osa sellaista nykykirjallisuutta jonka mukana olo tuskin yllättää ketään, kuten Sofi Oksasen Puhdistus. Paljon on listalle mahtunut kuitenkin myös iloisia yllätyksiä ja epäsovinnaisia valintoja. Jos haluaa lukea hyvää suomalaista kirjallisuutta, on lista varsin hyvä opas lukuretkelle.

Onhan siinä toki omat kummallisuutensakin. Esim. Eeva-Liisa Mannerin ohittamista en ymmärrä. Erityisesti se pistää silmään, kun listalla on Pentti Saarikosken Mitä tapahtuu todella, jonka kehutaan muuttaneen suomenkielistä modernismia. Niinhän se tekikin, mutta Mannerin Tämä matka loi suomenkielisen modernismin. On hienoa, että myöhemmistä moderneista runoteoksista mukaan on otettu Risto Rasan  Kaksi seppää ja Eeva Kilven Anomalia, ja erityisen hienoa on että niiden ekologiset kannanotot on nähty, mutta on hiukan kummallista että toimittajilta on jälleen jäänyt huomioimatta, että niin Rasan kiinalaistyyppisen luontolyriikan kuin Eeva Kilven eläinten oikeuksien puolustamisenkin löytää jo Mannerilta.

Joku jo ehtikin ihmetellä, missä on Volter Kilven Alastalon salissa, mutta sen poisjättämisen peruste kuulosti ihan pätevältä: se ei kuvaa julkaisuajankohtansa Suomea, vaan 1800-luvun. Tämä tosin saa entistä enemmän ihmettelemään Kihlmanin Kalliin prinssin poissaoloa. Minusta juuri se on ei vain vuoden 1975 vaan koko vuosikymmenen Suomen avainteos. Siinä on koko 1970-luvun Suomi Kekkosta myöten.

Ylipäätään suomenruotsalaista kirjallisuutta on aika vähän mukana. Janssonia ja Södergrania ei tietenkään voinut ohittaa, mutta olisihan myös Henrik Tikkanen, Märta Tikkanen, Gunnar Björling, Gösta Ågren ja Bo Carpelan voitu ottaa mukaan. Esim. Carpelan ei ollut vain erinomainen runoilija vaan poikkeuksellisen pätevä prosaistikin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Eilen kävin myös läpi tuota 101 kirjalistaa. Totesin, että noin reilu kolmasosa on luettu, nähty elokuvana tai teatteriesityksenä tai jopa useampaa näistä tai ainakin mukaan otetuilta kirjailijalta jokin muu teos kuin listalla olevan luettuna. Paljon oli mukana sotaa käsittelevää kirjallisuutta. Siihen en ole oikein perehtynyt, enkä muutamiin "tyttö/nuortenkirjoihinkaan" joita oli mukana.

Blogi avarsi ja olen yhtä mieltä siitä, että jotain jäi puuttumaan ja painotusta mietin myös.

Eilen oli TV:ssä perheeni kovasti arvostama Otavan A, Reenpää. Kolme lähisuvusta on ollut Otavassa töissä. A. Reenpää teki mahtavan lahjoituksen kansalliskirjastolle. Hän myös kertoi Ruotsin kartanoiden kirjahyllyistä löytyneistä avaamattomista kirjapaketeista, joissa oli 1600-1700 luvulla painettuja kirjoja. Ai että pani sormet syyhyämään. Mitä niissä paketeissa oikein on?

Olen muutamissa Suomen kartanoissa myös ihastellut kirjahyllyjä. Viimeisin oli noin vajaa kahden vuoden takainen havainto Pernajasta, Malgårdin kartano. Siellä oli arvokkaat kirjahyllyt, joita tutkijatkin käyvät käyttämässä kertoi isäntänä toiminut kreivi Creutz.

Totta, että liian vähän on mukana suomenruotsalaisia kirjoja. Mereta Mazzarellaan menen kuuntelemaan. Uusi kirja julkaistu. Häntäkin arvostan kirjailijana. Märta Tikkasta ollut Kansallisteatterissakin Vuosisadan rakkaustarina. Olisi tuo pariskunta Tikkanen sopinut mukaan, eikö vaan?

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Kiitos kommentista! Kyllä, Tikkaset olisin ottanut mukaan mielelläni. Heidän kirjallinen vuoropuhelunsa (Henrikin katusarja ja Märtan Vuosisadan rakkaustarina) on jännittävä, silmiä avaava kokemus: miten eri tavalla parisuhteen osapuolet voivat samat asiat nähdä.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Eikä yhtään pelkästään e-kirjana ilmestynyttä kirjaa! Tämä taitaa jäädä seuraavan 100 vuoden asiaksi.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Voi hyvinkin olla. Onko jo sellaisiakin kirjoja jotka ilmestyvät vain e-kirjoina?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ehkä sellaisia voisi olla esimerkiksi omakustanteena.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #5

Sain omille kirjoilleni omakustannepaikan Elisa Kirjassa. Siellä ne nököttää. Ei vie tilaa kirjahyllyssä, digitaalisessa kirjahyllyssä riittää tilaa. Ostan sieltä muitakin kirjoja. Esim. poliittiset tai omaelämänkertakirjat, joita ei tarvitse välttämättä pitää pahvikirjahyllyssä.