MikaLamminp

Manner, Nietzsche ja hevonen

Friedrich Nietzsche oli tuottelias ja omintakeinen filosofi, joka tuli lopulta hulluksi. Oireita mielen järkkymisestä alkoi näkyä hänen viimeisissä kirjeissään, joiden allekirjoituksena oli milloin Antikristus, milloin Dionysos tai Ristiinnaulittu. Kerran hän joutui todistamaan kauheaa näkyä: ajuri pieksi raa'asti hevostaan. Sääli valtasi  Nietzschen, ja hän kapsahti itkien hevosen kaulaan. Se oli viimeinen teko jonka hän järjissään olevana miehenä teki.

Nietzsche on vaikuttanut moniin 1900-luvun kirjailijoihin, esimerkiksi James Joyceen, Albert Camusiin, Edith Södergraniin ja Eeva-Liisa Manneriin, joka muutenkin oli 1900-luvun jälkipuoliskon filosofisin suomalainen runoilija. Läpimurtokokoelman Tämä matka (1956) keskeisiä runoja on ”Descartes”. Sen lisäksi Tämä matka sisältää toisenkin filosofin mukaan nimetyn runon ”Spinoza” ja olipa siihen ehdolla myös ”Nietzsche”, mutta sen Manner vaihtoi viime hetkellä runoon ”Otit planeetan”.  Runo julkaistiin vasta postuumisti ilmestyneessä koottujen runojen laitoksessa Kirkas, hämärä, kirkas.  
 
"Minä, Ristiinnaulittu ja Dionysos / jonka läpi kaikki tieto virtaa / lähteistä kuumista ja kätketyistä / ajattelin kaiken perikatoon, / itseni ja kaikki avuttomat  / ymmärtäjät, väärinymmärtäjät. / Opit samoin.  

Jäljelle jäi sääli, sääli / juhtaa, luontokappaletta kohtaan: / langeta kadulla väsyneen hevosen kaulaan / kuin kaltaisensa / ja itkien rukoilla unohdusta meille molemmille." 
  
Nietzschen mielestä sääli oli heikkoutta, jota vastaan on taisteltava. Nietzschen mielestä villieläimessä on eräänlaista loistoa, joka häviää, kun eläin kesytetään; runossa hän kuitenkin nyyhkii juhdan kaulaan ripustautuneena. Nietzsche halveksi kristinuskoa, koska se hänen mielestään pyrki kesyttämään ihmisen sydämen. Mannerin runossa Nietzsche on Ristiinnaulittu ja Dionysos, joilla ei mitään soturin hyveitä ollut. Dionyysinen iraationaalisuus kuitenkin vetosi Nietzscheen enemmän kuin apolloninen loogisuus ja kohtuullisuus. Ehkä runon puhuja on Nietzsche sodanjälkeisessä maailmassa, nähtyään mihin käytännön sovelluksiin hänen ymmärtäjänsä ja väärinymmärtäjänsä – kuuluisimpana varmaan Hitler – ovat hänen oppinsa vieneet? (Hitlerin julmuuksia ei toki voi panna Nietzschen syyksi sen enempää kuin eläinten kaltoinkohtelua Descartesin.) Siksikö hän nyt itkien rukoilee unohdusta niin itselleen kuin väsyneelle juhdallekin, jonka hän kokee kaltaisekseen? Tahtoihminen, joka julisti Jumalan kuolleeksi, on nyt rukoilemassa unohdusta niin itselleen kuin hevoselle jonka kaulassa hän roikkuu. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset