MikaLamminp

Matkoja muusikoiden haudoille

Suomessa kirjoitetaan pahuksen hyväää esseistiikkaa. Antti Nyléniä olen ennenkin kehunut, ja nyt olen innostunut myös Jukka Koskelaisesta. Olen lukenut häneltä kolme esseekokoelmaa, Atlantiksen perintö, Mahtava minä ja Sanoja mustan tähden alla. Tässä viimeksimainitussa hän tekee matkoja muusikoiden haudoille, ja keskittyy hiljattain kuolleisiin legendoihin. David Bowie ja Leonard Cohen ovat tietysti ilmeisiä valintoja, mutta mukaan on päässyt myös oudompia hemmoja.

Itse huomasin, että minulla on musiikillisessa sivistyksessäni progen mentävä aukko.  Omasta levyhyllystä ei löydy muuta progea kuin Pink Floyd. Asia täytynee korjata. Eli kyllä tämä varsin imponoiva kirja oli. David Bowie ja Leonard Cohen toki ovat tuttuja jo ennestään, eikä Eaglesin "Desperadoa" voi kukaan radion ääressä joskus istunut välttää. Mutta paljon tässä kirjassa oli sellaista joka oli tuttua vain nimeltä tai nimeksi. Etenkin se progeosasto.

Tätä kirjoittaessani taustalla soi Yesin Close to the Edge, joka oli varmasti aikoinaan todella vinha vinyyli. Sanoitukset ovat tietysti lennokasta hölynpölyä, mutta eihän tällaista musiikkia sanoitusten takia kuunnella. Jos hyviä sanoituksia haluat, kuuntele Leonard Cohenia (joka ei itse asiassa musiikillisesti ole aina kovinkaan kummoinen). Musiikkikirjastosta lainasin Yesin levyn CD:nä, ja alkuperäislevyn pitkien maalailujen seuraksi on laitettu muun muassa tyylikäs versio Simonin ja Garfunkelin "Americasta". Kylläpä nämä kaverit osaa soittaa ja laulaa, huh huh. Tämä bändi oli minulle entuudestaan tuttu vain 1980-luvun hitistä "Owner of the Lonely Heart".

Fragilen lainasin myös kirjastosta, ja The Yes Albumin. Mukaan tarttui myös pari Emerson, Lake & Palmeria ja yksi King Crimson.

Esseekokoelman nimi tulee David Bowien viimeiseksi jääneestä albumista Blackstar, jonka mies teki kuolemansairaana. Hänellä oli haimasyöpä, joka on niitä harvoja tauteja, joihin lääketiede ei ole parannuskeinoa keksinyt.  Monet muut taudit, joihin ennen kuoltiin, on saatu hävitettyä tai niihin on löytynyt lääke. Uutta Freddie Mercuryä ei enää tule, mikä on sekä hyvä että huono uutinen. Huono uutinen sikäli, ettei Queenillä enää koskaan ole niin hyvää solistia. Hyvä uutinen sikäli, että kenenkään ei enää tarvitse kuolla aidsiin. Mercury ei muuten ole mukana tässä kirjassa, koska hänen kuolemastaan on jo aikaa.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

CD-levyjä ilmeisesti lainasit? Kuva tuo musiikkiin joskus hyvin paljon lisää. Katso vaikka https://www.youtube.com/watch?v=yM5qTMXJkT0 (Adrian Belew).

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Joo, ei mulla vinyylisoitinta ole ollut enää vuosikausiin eikä vinyylilevyjäkään, ne vie niin tuhottomasti tilaa. Ja kyllähän minä sen tuossa taisin mainitakin: "Musiikkikirjastosta lainasin Yesin levyn CD:nä". Ja kaikki ne muutkin. Ei kai vinyylejä lainatakaan, mutta paikan päällä voi niitäkin kuunnella. Vinyylithän ovat taas tulossa elleivät jo tulleet takaisin muotiin. "Vinyyli tulee kohinalla", kuten Iiro Rantala Turussa konsertoidessaan lohkaisi.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Adrian Belew muuten soitti David Bowien Sound+Vision-kiertueella 1990, näin sen Tukholmassa. Elämäni parhaita keikkoja, Bowien karisma oli jäätävä.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Vai että John Lee Hooker presidentiksi... no, ei kai se ainakaan huonompi voisi olla kuin tuo nykyinen.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa