MikaLamminp

Kissani Jugoslavia raapaisi

Kosovon lahja Suomen kirjallisuudelle, Pajtim Statovci, nousi kotimaisen nykykirjallisuuden kärkeen jo esikoisromaanillaan Kissani Jugoslavia. Luin häneltä ensin toisen romaanin Tiranan sydän - sain sen vissiin vaimoltani lahjaksi kun se tuli - ja sen jälkeen oli selvää että tämä esikoinenkin on luettava. Kylläpä osaa tarina potkia, raapia, purra ja sähistä. Heti alku on jokseenkin shokeeraava, eikä se siihen jää, kierrokset sen kun lisääntyvät tarinan - tai oikeammin tarinoitten - edetessä. Enpä muista näin vahvaa esikoista aikoihin lukeneeni. Kirjassa kiteytyy kaikki se mikä nykymaailmassa on puheenaiheena, monikulttuurisuus, seksuaalinen ja kansallinen identitetti, halu tulla hyväksytyksi omana itsenään, rasismi ja homofobia yhtäällä, paksupäinen perinteistä kiinni pitäminen toisaalla. Kukaan kirjan henkilöistä ei ole kuitenkaan mikään hirviö, jopa vaimoaan ja lapsiaan alistava isä on ymmärtävästi kuvattu. Tämän kaverin tekemisiä kannattaa tosiaan pitää silmällä. Englannissa maahanmuuttajataustaiset kirjailijat ovat jo pitkään kirjoittaneet ne kovimmat jutut (Kazuo Ishiguro, V. S. Naipaul, Doris Lessing, Salman Rushdie jne.). Nyt se tapahtuu täällä. Tämä romaani on maagista realismia älykkäimmillään ja intohimoisimmillaan, suuri kertomus rakastamisen vaikeudesta.

Kun kuulin että romaani tehdään Kansallisteatterin Willensaunassa, hommasin liput heti. Hiukan kyllä hirvitti miten se mahtaa toimia näyttämöllä, mutta onhan Kansallisteatteri ennenkin tarttunut vaikeasti dramatisoitaviin romaaneihin, kuten Bulgakovin teokseen Saatana saapuu Moskovaan (Mestari ja Margarita). Sekin onnistui (ja siinäkin oli kissa). Kissani Jugoslavia ei ole kovin helposti draaman kielelle kääntyvä, eikä se ihan rikkeittä kääntynytkään. Romaanissa ei ole kovin paljon dialogia, ja proosatekstin siirtäminen suoraan näyttelijöitten suihin ei aina ollut ihan luontevaa. Parhaimmillaan näytelmä oli kuitenkin kuristavan hyvä.

Suurimmat ongelmat tulevat heti kättelyssä: miten ne kissa ja käärme tehdään? Romaanissa käärme on käärme, siihen voi lukea ties mitä symboliikkaa niin halutessaan, mutta eläin se on. Kissa on jo hämmentävämpi hahmo: onko se tosiaan kissa vai onko se mies vai sekäkö että? Erittäin kissamainen se on, mutta homobaarissa Bekim sen tapaa ja kotiinsa vie - ja se puhuu. Ihmisen eläimellisyys ja eläimen inhimillisyys ovat romaanin keskeisiä teemoja, ja tämä kissamies on kyllä varsin hurja hahmo näyttämölläkin, sekä viettelevä että hirveä. Näytelmän hauskimpia kohtauksia on kyllä tämän kissan tanssi Tina Turnerin tahtiin. Simply the best!

Eläimet ovat jossain määrin kaikkea sitä, mitä me ihmiset olemme. Joudumme myöntämään, että olemme eläimiä. Niinpä hyvän ihmisyyden juuret ovat syvällä eläimellisessä historiassamme. Meidän tulisi käsitellä vakavasti kaikkien elävien olentojen kohtelua.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Mielenkiintoinen tuo maahanmuuttotaustaisten kirjailijoiden suosio. Aikoinaan sanottiin, että ainoastaan Joseph Conrad, joka oli puolalainen, on menestynyt kirjoittamalla englanniksi.

Minä yritin muistaakseni 2003 saada omaa englanninkielistä kirjaani julkaistuksi kustantamojen kautta, mutta ei onnistunut. Yhden lehtijutun sentään sain myydyksi O'Reillylle, mutta totesin, että liian kilpaillut markkinat ja suuntauduin muualle. Lisäksi netti oli jo tuohon aikaan syönyt IT-alan kirjojen myynnin murto-osaan.

Tietokirjojen puolella israelilaisen Yuval Hararin kahta ensimmäistä kirjaa on myyty 12 miljoonaa kpl. Ensimmäinen oli puoli vuotta Englannin myydyin tietokirja. Hän opiskeli Englannissa yliopistossa, mutta ei tietääkseni ole siellä muuten asunut. Minulla on Homo Deus eikä siinä ole mainintaa copyright-sivulla kääntäjästä.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

No, onhan Shakespeare maailman suurin kirjailija, ja kyllä hän taisi ihan syntyperäinen englantilainen olla. Ja on niitä sen jälkeen ollut muutama muukin.

Petri Hämäläinen

WS on syntyjään Stratford-upon-Avonista, Englannista.

Mummoni otti minut matkalle sinne kun olin nuori poika. Vuosi oli 1986.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Hamlet on muuten tulossa Turun kaupunginteatteriin ensi keväänä, kannattaa mennä katsomaan!